Kuten viimeisimmässä pannuprojektijutussa kerroin, pian olisi aika hankkia uusi kulmakynä. Omistan kyllä pari hyvää kulmille sopivaa luomivärisävyä sekä geelikulmavärin, mutta oikeasti arkisin tarvitsen ihan vaan yksinkertaisen kynän. Oli miten oli, se aika tuli sattumoisin keskiviikkoaamuna kun en enää saanut Max Factorin kynävanhusta ulos korkista millään konstilla:
Kyllä, ehkä sen oli aika antaa mennä. Tosin en olisi luovuttanut vielä ilman tätä ylitsepääsemätöntä estettä koska hei; käytettävää kynää on vielä ainakin pari senttiä! Yksi vaihtoehtoinen kulmakynä löytyi vielä jemmasta, mutta olin jo alustavasti harjoitellut sen kanssa pariin otteeseen ja käyttöön se ei kyllä tule.
Annemarie Börlindin Eyebrow Crayonissa (light stone) on ulkoiset puitteet enemmän kuin kohdallaan; luonnonkosmetiikkaa ja kaunis viileä vaaleanruskea sävy. Mutta tässä on nyt kaksi ongelmaa. Ensinnäkin olen sille allerginen (josta teidän muiden tietenkään ei tarvitse välittää) ja toisekseen sen koostumus on hirveä. Siis ihan vaan kamala, mikä on se osuus joka teitä muitakin saattaa kiinnostaa. Se on todella, todella pehmeä ja sillä piirtää todella, todella julmat kulmat jos ei käytä 110%:sta keskittymiskykyä pitämällä kynää lähes irti ihosta piirrellessään. Vaikka muuten voisin sitä käyttää, en vaivautuisi mihinkään noin hankalaan prosessiin aamuisin. Niinpä en tiedä mitä tälle tehdä; en viitsisi heittää pois mutta en todellakaan käyttääkään. Dilemma, siis.
Koska aamuinen tilanne oli kiireellinen, siis sellainen että jouduin lähtemään ilman kulmakarvoja uutta kynää metsästämään, päädyin hankkimaan sen lähiostarin pikkuisesta sekatavarakaupasta. Kovin isoa valikoimaa siellä ei ollut, mutta iloisena päädyin kotimaisuuden houkuttelemana Lumenen Blueberry -kulmakynään vaaleanruskeassa sävyssä 3. Olin jo aikaisemmin saanut blogin kautta keskiruskean sävyn 4, mutta todennut sen liian tummaksi:
(Kyse oli siis nyt niistä Julmakulmista, jos ihmettelette muuten meikitöntä lookia.)
Jotenkin kuitenkin siinä pienessä kiireessä sekoitin mielessäni sävyt 2 ja 3, joista kakkonen olisi ollut selvästi kolmosta viileämpi, joskin myös tummempi. Vinkkinä siis teille järkevämmille; älkää ostako kulmakynää pelkästään itse kynän värin perusteella. Sitä itse terääkin kannattaa vilkaista, tai vaikkapa ihan testeriä jos oikein haluaa hifistellä.
Kuvassa vasemmalla on sävy 4 ja oikealla uusi sävy 3. Kuten näkyy, eipä näiden tummuudessa hirveän suurta eroa ole, mutta kolmonen on selvästi lämminsävyinen neloseen verrattuna. Oh well, aion sen kyllä käyttää. Ehkäpä jopa opettelen rutiinin käyttää kahta eri kynää, koska Elisan mainitessa ettei kukaan ole enää aikoihin piirtänyt kulmia vain yhdellä kynällä tunsin vähän huonoa omatuntoa. Toisaalta kyllä aamut ovat jo aika täynnä ohjelmaa näilläkin spekseillä, mutta kuka tietää mihin tässä vielä mennään? ;)
Seuraa Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramin kautta.
Mä en ole koskaan oikein osannut käyttää kulmakyniä, tuntuu että saan aina liian piirretyt kulmat. Puuterimaiset kulmavärit ja sävylliset kulmageelit ovat mun juttu :)
Mä olen jotenkin arkikäytössä ihan jumiutunut kyniin, varmaan siksikin kun silloin ei tarvitse erikseen pitää sitä varten esillä ja puhtaana sivellintä. Laiskuus kunniaan! ;D