Kunhan huijaan, ei ollut mauton! ;)
Arkeen paluu ei juhlapyhien jälkeen käynyt täällä ihan kivuttomasti. Ehdimme vajaassa parissa viikossa jotenkin valua ihananihmeelliseen uuteen rytmiin, syödä (kokoajan) jotain hyvää ja ihan vaan olla kiireettömästi. Loma katkesi maanantai-aamuna jotenkin hirveän raa’asti kylmään pakkassäähän ja arkirutiineihin – miten ne ehtiikin unohtaa melkein parissa hassussa viikossa.
Meillä syödään aikataulullisesta syistä joka aamu samaa (tai mitä tässä valehtelen, lapset syövät, itse juon kahvia); kauralesepuuroa ja mustikoita pellavaöljyllä. Lomalla hemmottelin lapsia vääntämällä munakkaita, ohramannapuuroa, smootheja ja hedelmäsalaatteja – ja ymmärrän toki että paluu takaisin kolmen minuutin puuroon ja puoliksi jäisiin mustikoihin ei ollut auvoinen. Esikoinen pahoitti tästä julmuudesta mielensä niin että päätin piristää häntä jollain kivalla puolijälkiruoalla lounaalla. Kaivoin siis kaapista esiin mitä sattui löytymään, ja tein ihan oikeasti aika hyvän, joskaan ei ulkonäöllisesti niin edustuskelpoisen, pikaomenapiirakan.
Tarvitset:
Kauraleseitä ja -hiutaleita
Vettä
Psylliumia
(Ruusu)suolaa
2-3 (Luomu)omenaa
Kookoskermaa tai -maitoa
(Kookospalmu)sokeria
(Ceylon)kanelia
Vaniljaa
Taikina valmistetaan yksinkertaisesti sekoittamalla kaurahiutaleet ja -leseet, teelusikallinen tai pari psylliumia ja vettä, plus halutessasi ripaus suolaa. Määrät riippuvat siitä kuinka ison ja kuinka paksupohjaisen piirakan haluat tehdä, itse käytin ehkä 1,5 dl kauraa, pari teelusikallista psylliumia ja sopivasti vettä, heh. Vettä kannattaa laittaa ensin varovaisesti, antaa turvota ja kokeilla koostumus. Taikinan on tarkoitus olla puuromaista, sellaista että sen saa paineltua vuoan tai astian pohjalle sormin. Meidän pikkupiirakkamme jäivät hieman puuromaisiksi, joten jos tykkäät ehdottomasti enemmän rapeasta ja piirakkaimaisesta pohjasta, suosittelen esipaistamaan sitä ehkä vartin verran ennen täyttämistä.
Lisää pohjan päälle omenat lohkottuina (tykkään käyttää luomuja koska ne voi syödä kuorineen), ja sen jälkeen paljon kanelia ja sopivasti sokeria. (Lapsille jos tarjoaa niin kanelin pitäisi olla ceylonia eikä tavallista kassiakanelia. Meillä kanelia kuluu ympäri vuoden paljon, joten olen tästä tarkka.) Lisää päälle vielä sopivasti kookoskermaa tai -maitoa, itse käytin sellaisen parin desin pikkutetran mutta se oli kyllä vähän reippaanlaisesti. Laitoin piirakat (kiertoilma)uuniin 170 asteeseen suunnilleen puoleksi tunniksi, ja valmista tuli.
Omenapiirakan jälkeen elämä hymyili taas, eikä arki kai nyt niin kauhea olekaan? :)
Miten te olette sopeutuneet joulunjälkeiseen elämään?
Seuraa Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramin kautta.
Vastaa