Tässä yksi syy:
Kaikki tämä lähtee kaatopaikalle sen jälkeen kun siivosin yhden laatikon meikkilipastosta. Mikään näistä ei ole loppu, mutta käyttöaika on kaikissa mennyt umpeen. Mitä tuhlausta. Ja näin käy jos hamstraa, aivan takuulla. Yhdelläkään ihmisillä ei ole riittävästi meikattavia ruumiinosia tällaisen määrän käyttämiseen.
Miten sitten ajauduin tilanteeseen jossa olen menneisyydessä ostanut näin paljon, ensin vaatteita ja sitten meikkejä? (Ja tähän väliin huomautus että puhun vain itsestäni, kenellekään muulle en ala (keittiö)psykoanalyyseja laatimaan. ;) Koska ajauduin valheelliseen käsitykseen oikeudesta.
On ollut raskasta viime aikoina, minulla on oikeus ostaa jotain kivaa. Tai olen hirveän väsynyt, nyt on oikeus vähän tuhlailla. Se kaikkein uskomattomin tekosyy, olen iloinen ja onnistuin jossain, olen ansainnut jotain kivaa uutta. Aikaisemman postauksen yhteydessä pari ihmistä kysyi miten olen saanut liiallisen shoppailun kuriin, ja yksinkertainen vastaus siihen on että luovuin tästä ajattelumallista, ja aloin miettiä mitä ihan oikeasti ansaitsen. Jos olen väsynyt, ansaitsen miettiä miten ehdin levätä vähän enemmän. Jos olen surullinen, olen ansainnut sen että mietin mistä se johtuu, ja annan itseni surra niitä asioita joiden kohdalla se on aiheellista tai vaihtoehtoisesti korjaan sen asian elämässäni. Jos olen iloinen jostain asiasta, olen iloinen siitä. Lakkasin ostamasta johonkin muuhun tarpeeseen kuin juuri tietyn tavaran puutteeseen. Käänsin myös usein tietoisesti katseeni pois itsestäni ja jatkuvasta omien fiilisteni vatvomisesta, jolloin oikeastaan huomasin ettei maailma pyörikään niiden ympärillä. Kaiken kaikkiaan se on ollut pitkällinen, vuosien prosessi jossa edelleen tulee takapakkeja ja epäonnistumisia. Mutta se on elämää. Kuulostaa vähän typerältä näin kirjoitettuna, mutta päästettyäni irti tavaroiden haluamisesta, vapautui aika uskomaton määrä resursseja keskittyä muihin asioihin.
No miten sitten kosmetiikkablogi istuu tähän ajatukseen? Jaa-a, sitä joudun välillä itsekin miettimään. Mutta olen ajatellut asian vähän samaan tapaan kuin Ostolakossa-Virve, eli toivon että tuotearvostelun kautta lukijat voivat harkita ennen omia ostopäätöksiään. Mitä enemmän erilaista tietoa tuotteista löytyy netistä, sitä suuremmalla todennäköisyydellä voi ostaa juuri sitä mitä tarvitsee ja haluaa, eikä tehdä lukuisia huti- ja vähän sinne päin –ostoksia. Koska tietoinen kuluttaminen ei välttämättä tarkoita askeettisuutta tai sitä ettei voisi itseään välillä ihan puhtaasti hemmotella, vaan nimenomaan sitä että ostaa vain sellaista mitä todella tarvitsee ja mikä tekee iloiseksi. Kolmesataa huulipunaa se tuskin on kenellekään, jos ajatuksiaan kunnolla tutkii. Ehkä ennemmin kolme juuri täsmälleen täydellistä. :)
Mitä mieltä, järkeä vai ei? :)
Seuraa Facebookissa, Bloglovinissa ja Instagramin kautta.
Hyvä postaus! Saa tämän ”Mä haluan palkita itteni jollain kivalla” -ajattelijan miettimään tarkemmin kuluttamistaan ? Onneksi mulla on poikaystävä ja kavereita, jotka aina silloin tällöin muistuttaa mua etten tarttis uutta huulipunaa tai luomiväriä. Niin ja noi mun avaamattomien tuotteiden varastot! Joskus meen kattelemaan mitä kaikkea mulla on ja peräännyn sen uuden tuotteen ostamisesta ? Tosin toi ei aina onnistu….
Kiitos Sinzu! :) Välillä on ihan hyvä joo että ympäriltä löytyy ihmisiä jotka vetävät vähän takaisin maan pinnalle. Mulla kyllä oli myös vähän se ongelma että olin kyllä varmasti jollain tavalla hyvin tietoinen ostelun turhuudesta, ja suhtauduin aika vihamielisestikin sitä arvosteleviin kommentteihin.. :’D Vaikka tiedän että hyvällä ne olikin sanottu! :)
Todellakin järkeä! Viisaita sanoja, kuomaseni. Kyllä mä joskus palkitsen itseäni tai vastaavasti shoppailen suruuni mutta yritän olla koko ajan maltillisempi ostoksissani. Koska ihan oikeasti: näinhän siinä käy. Ei etenkään voidemaiset tuotteet säily joten niitä on ihan turha ostaa järjettömiä määriä. Mä siivosin myös pari päivää sitten meikkilootaani ja lennätin sieltä vanhentuneita tuotteita pois, määrä tosin oli huomattavasti pienempi, mutta mulla ei ole yhtä suurta varastoa.
Uskon, että pystyn ihan hyvin pitämään kosmeblogia, vaikka en ostakaan jokaista uutuuslakkaa tai -tuoksua. Etenkin kynsilakkojen suhteen aion ostaa todella harkiten tänä vuonna(kin) ja käyttää myös niitä vanhoja. Onneksi lakat pääsääntöisesti säilyy todella kauan.
Tulipas pitkä kommentti, mutta tässä oli vaan niin fiksusti sanottu se, mitä itsekin ajattelen:)
Kiva kuulla Sissi! :) Periaatteessa tämä asiahan on ihan itsestäänselvyys, nyt kun sitä ajattelee siis, mutta jotenkin sitä en koskaan halunnut ajatella ihan kunnolla loppuun asti. Tai jos aloinkin ajatella niin äkkiä vaan vaihdoin päälle sen ’kyllä mulla on oikeus käyttää rahani miten haluan’ -moodin. Enkä kyllä kieltämättä nytkään pysty laskemaan paljonko rahaa ihan vaan tähän kasaan on mennyt, tiedän että paljon mutta en halua tietää miten paljon. :O
Mä olen myös tullut samaan tulokseen, kyllä pystyy (toivottavasti jopa ihan mielenkiintoista, heh) kauneusblogia pitämään vaikkei ihan jokaista uutuusjuttua kokeilisikaan. Kokeilen ja raportoin ne mistä itse olen eniten syystä tai toisesta kiinnostunut, ja joista epäilen että juuri mun lukijat voisivat tykätä. Sen verran on jo kokemuspohjaa kuitenkin kosmetiikankäytössä etten usko tarvitsevani siinä blogiakaan ajatellen enää hirveästi harjoitusta varsinaisesti käyttämieni tuotteiden lisäksi. ;) Kynsilakat muuten onkin tässä suhteessa hyvä juttu, en muista että sellainen olisi mulla koskaan mennyt vanhaksi. Paitsi no, joskus joku on kuivunut, mutta luulen että siinä on enemmän ollut kyse käyttäjän huolimattomuudesta. :’D
Järkeä! Mää oon pikkuhiljaa oppinu vähentään ostostelua lohduksi yms. Just ku miettii, että okei, mulla on jemmassa jo niin ja niin monta käsirasvaa, shampoota yms. oottamassa käyttöä, että tarttenko oikeasti tämän? Yleensä en! Nykyään saan iloa siitä, että hei, tää yks purkki loppu ja saan jemmasta seuraavan käyttööni. Sitä oikein oottaa, että pääsee ostaan jotain sen takia, ku tarvii, ku ei oo enää jemmassa yhtään oottamassa käyttöön pääsyä. :D Toki joskus ostaa omaksi ilokseen, mutta siihenki nykyään järki pahasti sekaantuu… :D
Mulla on ollut tooooosi pitkään niin ettei mikään varsinaisesti koskaan lopullisesti lopu, vaan jemmasta löytyy aina vähintään yksi varakappale. Mutta nyt alkaa tulla sellaisia juttuja että joku, kuten viimeksi vaikka kulmakynä, ihan oikeasti todella loppuu eikä kaapissa ole mitään tilalle! Samaan aikaan jännittävää ja vähän pelottavaa :’D :’D
Joo samoin, kyllähän sitä joskus voi ihan vaan ilokseen jonkun kivan jutun ostaa, kun hommassa pysyy järki mukana ja tuote tulee oikeasti käyttöön eikä kaapin perälle niin eipä se mikään paha synti ole! ;D
Mä en ostele lohduksi tai palkinnoksi, koska mulla ei sillä tavalla ole kauppoja päivittäisten reittien varrella. Karkkia tai muuta hyvää menee sitten senkin edestä :D. Marketeissa kun ei juuri ole mitään jännää kosmetiikkaa ainakaan mulle. Ostan kyllä liikaa mutta ehkä ennemmin jatkuvan kokeilunhalun ja uteliaisuuden takia, haluan päästä testaamaan aina vaan uusia merkkejä. (Joo, voisin kai pyytää enemmän blogia varten testiin, mutta siitä taas seuraa edes jonkinlainen edellytys, että sitten kanssa kirjoitan niistä.) Yritän kyllä uusia merkkejä ostaessani sentäs valikoida sellaista, mitä myös kuluu eniten, kuten meikeistä ripsaria tai kulmakyniä.
Mun tulee myös harvoin käytyä missään oikeissa kaupoissa, mutta nettishoppailu on ikävä kyllä ollut liian helppoa! :’D Mulla myös tota herkkujen ostelua esiintyy, viime aikoina olen makeasta päässyt (edes vähän) eroon, mutta jostain syystä nyt tosi mieltynyt kaikkeen suolaiseen ja ihan etenkin juustoihin. Että en tiedä onko e varsinainen parannus… :’D
Mäkin periaatteessa olen utelias kokeilemaan juttuja, mutta aina vaan vähemmän blogia varten pyydän testiin. Olen siinä vaiheessa käytännössä jo suhteellisen varma että keksin kirjoitettavaa, muuten en viitsi tai kehtaa. Mutta puolestani olen noissa vakiokäyttöjutuissa todella tiettyjen tuotteiden orja, esim ripsareita en juuri kokeile oman mukavuusalueen ulkopuolelta. :)
Jep… On mullakin kosmetiikkaa monen vuoden tarpeiksi. Monesti olen valitettavasti ostanut jotain jonkin sellaisen korvikkeeksi, jonka olisin enemmän halunnut, mutta hinnan ja vaikean saatavuuden takia olen lykännyt ostamista. Sitten en ole kuitenkaan tyytynyt kakkosvaihtoehtoon, vaan kohta sen ostamisen jälkeen olen hankkinut sen minkä alunperinkin olisin halunnut. Onk järkee? Mutta ei sekään sitten ole tae siitä, että tyytyväisenä käyttäisin sen ykkösvaihtoehdon loppuun, vaan kohta taas haluan kokeilla jotain uutta, jos se olisikin parempi. Ja ihan uutuudenviehätys tietysti tulee kuvaan, ja sehän ei kestä kovin kauan.
Yritän suuntautua jatkossa ’pitkitettyyn nautintoon’ eli punnita rauhassa, tutkia entistä enemmän ja hankkia harvemmin. On ehkä jo helpompaa, kun on saanut tutkia eri merkkejä ja todennut, että hyvin samankaltaisia tuotteita löytyy ja suuren osan voi suosiolla jättää kaupan hyllylle.
Mä olen myös tehnyt paljon tuota korvikehommaa, ja joka kerta se sujuu yhtä huonosti! Kuitenkin olen ostanut lopulta sen mitä ihan oikeasti olen halunnut. Ja usein pettynyt myös siihen, tai jäänyt muuten vaan käyttämättä.. Ja juuri tuo uutuudenviehätys, sen perässä kun lähtee juoksemaan niin eihän sitä koskaan voi olla tyytyväinen mihinkään.
Ja tuo on niin totta, oikeasti tosi, tosi harvoin nykyään enää tulee lähes miltään sarjalta jotain todella uniikkia! Pakkauksia (ja tietty myös sisältöjä) myöten valtaosa tuotteista on lopulta aika samanlaisia, erot nyansseissa ovat niin pieniä ettei niitä sokkotestissä edes ehkä itsekään huomaisi. Samoin meikeissä, ihan todella eihän sitä tarvitse neljääsataa eri nudea koska ne ovat ’vähän erisävyisiä’, ihan oikeasti pärjää sillä yhdellä oikeasti toimivalla. :)
Ihan helvetin hyvä postaus.
Mulla on kans taipumusta tunneshoppailuun, mutta saan pidettyä sen aika hyvin kurissa. Sen sijaan ostan aika paljon ihan silkasta mielenkiinnosta ja uutuuksien innostamana. Jos en pitäisi blogia, ostelukin olisi varmaan erilaista.
Kiitos Emma! :)
Mä luulen että ilman blogia ostelisin ehkä enemmän? En ole varma kylläkään. :’D Mulla tosin myös se mielenkiintoshoppailu ehkä vähän verhoutuu mielenkiintoon ovelasti, ja kuitenkin on tunneshoppailua pohjimmiltaan. Mulla on aina ollut huono impulssikontrolli, olen sitä tosi tosi paljon joutunut opettelemaan viime vuosina! Mutta on kannattanut onneksi. :)
Pään nyökyttelyä täältäkin. Tosin mun mielestä on tosi ok silloin tällöin ostaa itseään piristääkseen tai palkinnoksi jos pitää kiinni samasta kriteeristä kuin mä pidän muutenkin, eli että tuotteen on tultava käyttöön. Tarpeeseen ei kukaan meistä osta, mutta jos joku ihana asia tulee käyttöön, niin se on mielestäni jo aika hyvin perusteltu. Ja toinen edellytys on tuo ”silloin tällöin” eli ei joka viikko ;)
Joo, käytöön aivan ehdottomasti! :) Enää en ikinä aio ostaa mitään sillä lailla että tavallaan sisimmässäni jo tiedän ettei sitä käytettyä tule, tai etten okeasti ehdi käyttää. :O Mä olen kyllä nyt ehkä viimeisen vuoden tehnyt kaikki ostokset ihan oikeasti tarpeeseen, tai sillä lailla että kulmakynän ostin kun edellinen loppui jne. :)
Siis toki olisin voinut vaan käyttää puuterikulmaväriä, mutta ei nyt sentään ruveta liiottelemaan!! :’D
Olen lopettanut shoppailut. Tämä alkoi jo vuosi sitten. Olen oikeasti aika ylpeä itsestäni nykyään. Ostan vain sitä mitä tarvin. On vielä pitkä matka täydellisyyteen, mutta tämän hetkinenkin järkevyyteni riittää. :) Mulla on kosmetiikkashoppailuista 0 euron kuukausia. Tänä vuonna on mennyt pari kymppiä. En osta enää Diorin tai minkään muunkaan luomivärejä varastoihini. Jotain silloin tällöin, mutta ne pitää olla järkeviä. Lomalla sitten saa hölmöillä. :D Eli reissuista saa shoppailla vapaammin. Mutta olenpa huomannut, että olen niissäkin hillinnyt itseni. Olin marraskuussa laivalla ja yhtään mitään en ostanut kempparista! Wuhuu!
Ihan hyvällä mallilla siis minullakin tämä. :)
Joo, ja mun mielestä täydellisyyteen ei tarvitsekaan päästä, vaan nimenomaan sellaiseen hyvää balanssiin että itsellä on hyvä olo ja fiilis sen suhteen millä tolalla asiast ovat. Mulla ei rehellisesti ollut, vaan vaikka muka ’tein mitä halusin’ oikeasti koin huonoa omatuntoa jatkuvasti.
Laivareissu ilman kosmetiikkaostoksia on jo aika hc-suoritus, sulla taitaa homma todellakin olla hanskassa!! ;D
Superhyvä postaus! Aiheutti paljon nyökyttelyä ja myönteistä hyminää myös täällä. Sorrun hyvin helposti tunneshoppailuun (ja shoppailuun noinniinku muutenkin) mutta olen hitaasti mutta varmasti alkanut vähentämään ostoksia ja karsimaan jo olemassaolevia varastoja. Vähän kerrallaan. En aio kuitenkaan ihan kokonaan lopettaa, mutta ostan mieluummin sitten jotain oikeasti kiinnostavaa/uutta/tarpeellista kuin ihan vaan tunteisiin vetoavaa.
Kiitos! :) :) Vitsit mä kerran mielestäni vastasin tähän jo tosi hyvin wp:n appsissa, mutta YLLÄTTÄEN se vastaus ei ikinä ole päätynyt blogiin asti. Tietotekniikka vihaa mua. :’D
Mutta sitä piti sanoa että itsekin aion jatkossa välillä jotain kivaa ostaa, kun tarvitsen ja kun siitä tulee aidosti hyvä mieli. Aikaisemmin oikeasti oli kokoajan vähän huono omatunto, vaikka en sitä itselleni ehkä myöntänytkään. Ja just nimenomaan noin, niin ettei tee päätöksiä pelkkien tunteiden perusteella, vaan miettii että onko jutussa muutakin ideaa! :)
Mulla on vähän sama kuin Hellinillä, ostan useimmiten koska joku tuote kiinnostaa ja olen utelias :) Mutta nykyään kyllä todella tarkkaan punnitsen ja harkin, mitä ostan. Pyrin jopa siihen, etten nyt hirveästi aleistakaan ostaisi tavaraa jemmaan. Tai no, riippuen tavarasta. Suihkugeeli on ok, koska sitä kuluu, poskipuna taas ei :D Hiuslakka on ok, kiitlosuihke taas ei ( tai no, haha, niinkuin mä kiiltosuihkeita nyt kovin aktiivisesti käyttäisinkään..:’D )
Uteliaisuus on kyllä mulle just pahasta!! :’D :’D Mutta olen kyllä joo sitä mieltä että sellaista vakiokäyttötavaraa nimenomaan alesta kannattaa ostaa vaikka useampi kappale, jos sitä siis kuluu ja tietää varmuudella että käyttöön tulee. Mutta kiiltosuihkeet joo, niitä ei ehkä kannata hamstrata. ;D
Tosi, TOSI hyviä pointteja! Jollain lailla ajattelumalli on itselläkin kääntynyt siihen, että hyvä fiilis tulee siitä, että jättää ostamatta, eli ostaa vaan tarpeeseen. Turha tavara, just noista sun mainitsemista syistä ostettuna on yleensä ihan tarpeetonta. Mä luen tän aina välillä uudestaan, tää oli niin hyvin kirjoitettu :) Kiitos!
Kiitos JOnna tosi kivasta kommentista! :) :) Mulla varsinkin alussa opetellessa oikeasti tuli ihan mielettömän hyvä mieli nimenomaan siitä että EI sortunut, oikeasti lopulta paljon parempi kuin siitä houkuttelevasta tavarasta olisi lopulta tullut. Se palkitsee jatkamaan, ja toki myös säästynyt raha. ;)
Mulla tuo tunteiden mukana meneminen liittyy ennen kaikkea syömiseen ja tietty siihen epäterveelliseen suklaankulutukseen, joka oikeasti hipoo ihan taivaita. Palkitsen ja lohdutan itseäni ruoalla.
Mulle kosmetiikka ehkä blogin kautta edustaa enemmän sellaista kokeilunhalua ja uutuuksista villiintymistä, kun haen just itselleni sitä sopivaa ja täydellistä tuotetta. Toisaalta vähän kokeiltuja juttuja laitan reippaasti eteenpäin kavereille. Ostan sellaisia juttuja, joista on mulle iloa jollain tavalla. Eli vaikka ”vain” se kokeilun ja testijakson ilo, vaikka tuote lähtiskin eteenpäin eikä olisi mulle sopiva. Meikkivarasto on tällä hetkellä sellainen, että jokikinen on tuote on mulle iloa tuova ja tärkeä mikä on aika hyvä juttu :)
Joo, suklaa on kyllä paha! Yritän myös tunnesyömisestä päästä eroon, ja kyllä se on sekin helpottanut. Vähän ainakin, heh.
Ja tärkeintä onkin että saa iloa niistä jutuista jotka omista, eihän siinä muuten ole järkeä. :)
Mäkin olen harrastanut lohtushoppailua. Pitkään ollut itekseen vaikka kotona näkemättä kavereita jne. Niin kaupungille mentäessä on ”syy” ostaa kosmetiikkaa ja muuta. Nyt kun ei asu yksin ja asiat on periaatteessa hyvin, ei osta niin harkitsemattomasti.
”katseeni pois itsestäni ja jatkuvasta omien fiilisteni vatvomisesta, jolloin oikeastaan huomasin ettei maailma pyörikään niiden ympärillä” toi mun pitää oppia, ettei vatvo joka fiilistä. Kiitos päivän mietteestä.
Tiedätkö, mä tunnistan juuri tuollaisen ostostelun etenkin esikoisen vauva-ajalta. En oikein tuntenut ketään muista pikkulasten vanhempia, vaan kaikki tutut olivat töissä päivisin, joten usein sitten menin kaupungille ihan vaan koska oli ’pakko’ ostaa jotain. Kuluihan siinä päivä niinkin tietysti. Nyt en samalla tavalla ehdikään, ja sekin varmasti vaikuttaa siihen ettei tule osteltua niin paljon!
Tosi kiva jos ajatuksesta oli apua! :) :) Mä olen pahimman luokan sellainen oikein asioiden pohtija ja vatvoja, ja usein oikein kuulostelen että miltä musta mikäkin tuntuu ja oikein vellon niissä ajatuksissa. Pikkuhiljaa olen opetellut siitä pois. Tottakai omia fiiliksiään on hyvä pohtiakin välillä, mutta liika on liikaa! Musta ainakin itsestäni tuntuu että melkein mitä vähemmän ajattelen itseäni, sen paremmin voin. Niin nurinkuriselta kuin se kuulostakin! :)